Jee, nyt se kesä saapui! Mulla kesä alkaa aina lomasta, ja loma alkoi virallisesti maanantaina. :) Nelli lähettää sellaisia uutisia, että on oppinut uimaan. Yleensähän se vaan kahlailee rannassa, ja uskaltaa niin pitkälle, että jalat yltää pohjaan. No mä sitten yksi päivä laitoin shortsit jalkaan ja ajattelin mennä Nellukkaa auttamaan veteen, että saan sen kunnolla uimaan. Ja sehän innostui! Sai varmaan vähän rohkeutta, kun olin vieressä. Haki monta kertaa keppiä vedestä ja ui ihan kunnolla. Nyt olen vienyt sitä joka päivä uiskentelmaan ja hienostihan se on joka kerta uinut. Ihanaa! Nelli tajusi järviveden salaisuuden. :)) Saas nähdä millaset muskelit sillä loppukesästä on..

Mitään kummempia ei olla vielä puuhailtu. Tokokokeisiin en ole uskaltautunut ilmoittautua. Ehkä sitten loppukesästä, silloin on Nellillekin miellyttävämpää tokoilla, kun ei ole niin kuuma. Vili kamun kanssa ollaan käyty muutaman kerran peuhaamassa, kun se niin tuossa lähellä asuu. Vili vähän arastelee Nellin leikkiinhaku loikkia vielä, mutta muuten kovin kiinnostunut on. Ehkä niistä vielä tulee hyvä parivaljakko. :)

Eilen illalla treenattiin leikkipuiston viereisellä koripallo hiekkakentällä. Seuraamiset oli hiukan löysiä. Olisikohan väsymys painanut vai mikä? Mutta käännökset olivat kuitenkin teräviä, Nelli pysyy mukavasti vierellä, eikä lähde haahuilemaan. Noutoa otin ensimmäiseksi, koska se on Nellistä kivaa ja siitä saa intoa treeneihin. Ensin pari pito/tuonti treeniä. Ja loppuun kaksi vauhtinoutoa. No problem. ;) Tästä olen iloinen! Jos nyt yhtäkkiä avoon hypättäisiin, niin noudosta tulisi ainakin jotain pisteitä. Vaikka alun alkujaan luulin, että ei siitä voi mitään tulla. Ajattelin, että olen liian urpo opettamaan sellaisia, mutta ihmeesti se vaan luonnistui. :) Nooh, seuraamisien jälkeen otin paikallaanmakuun. Tästä olen ylpeä! Aikaa en laskenut, mutta kyllä se ainakin 4 minuuttia oli. Nelliltä voi jo vaatia hieman enemmän, se tuli tässä ainakin todistettua. Nelli on tosi varma makuussa, eikä kauheasti vilkuile muualle saatikka liikuta eväänsäkkään. Muistan, kun jätin BH-koe haaveet sivummalle paikkamakuun takia aikoinaan. Nyt vaan enemmän pitempiä aikoja, ja piiloonkin voisi koittaa mennä. Hui, puoli vuotta sitten olisin nauranut tuollaisille ajatuksille! :D

Loppuun otettiin vielä vauhtiluoksetulo. Ainiin, treenien aikana ohi kulki koira, jota Nelli pelkää kauheasti. Äitin kanssa kun olivat olleet joskus lenkillä, niin kyseinen koira oli tullut vastaan, ja yhtäkkiä Nelli oli alkanut vinkumaan, aivan kuin toinen koira olisi purrut tai jotain. Mitään se ei ollut kuitenkaan tehnyt. Sen jälkeen Nelli luikkii nopeasti koiran ohi ja melkein tärisee. Kerran jopa juoksi lenkiltä kotiin irti ollessaan, kun tämä koira käveli kaukana meistä. Onneksi ei eilisissä treeneissä kovin paljon pelästynyt, vähän oli vaan hämillään eikä tokoilusta tahtonut sen jälkeen enää tulla mitään. Kumma juttu..