Lähdimme vielä loppuviikoksi mummille Kotkaan. Nelliä odotti herkkuhetket. Mummi ei voi olla antamatta Nellukalle herkkuja, kun se on niin suloinen. Kerjuri. ;) Tehtiin pitkiä lenkkejä läheisessä metsässä ja lähialueella. Nelli tapasi taas vanhoja kavereita, mitä aina lenkeillä nähdään. Nuo Kotkalaiset on sitten kovia puhumaan..Ei voi olla tutustumatta jokaiseen ohikulkijaan. :) Nelli tapasi myös naapurin Nökö-villakoiran. Ihana tapaus. Vähän ujosteli Nellukkaa, mutta hetken tutustumisen jälkeen jo oltiin hyviä kavereita.

En voinut olla yhtään tokoilemattakaan Nellin kanssa. Otin ensin pitkän paikallaanmakuun. Sujui kuin vanhalta tekijältä. Aika oli n. 1,5 minuuttia, joka on jo tosi pitkä aika Nellille. Uskomatonta, kuinka hyvin tuo liike on korjaantunut. Ennen joulua se oli vielä yhtä pomppimista ja sähläystä. Oli jo aikakin ottaa järeemmät aseet kehiin. ;) Nyt tuntuu, että paikkamakuu voisi olla jopa vahvin liike kokeessa ? :O Ei saa kehua kuitenkaan liikoja..Treenattiin myös vähän seuraamista, missä Nelli on sivulla ja otan vain pari askelta eteenpäin, jotta hyvä kontakti pysyisi, ja liike olisi mukava. Kieltämättä se kyllä toimi. Kontakti oli paljon parempi. Vaikka Nelli siirtää katseen heti käteeni kun lähden liikkeelle. Mutta eipä kai tuo niin haittaa, kunhan vaan pää on muhun päin. Ja sivullahan se katsoo mua ihan nätisti.

Eilen Nelli sai maistaa ensimmäistä kertaa jäniksen korvaa. Selvästi kyllä maistui. Oli hyvä ostos, eikä mahakaan mennyt sekaisin. :)